Tervehdys!
Täällä taas blogin puolella, ja marraskuukin on jo hyvässä vaihdissa. Täytin 4. päivä 17, ja vietin oikein mukavan, amerikkalaisen syntymäpäivän. :) Mitään kummempia suunnitelmia ei ollut, käytiin perheen kanssa syömässä ulkona päivää aiemmin ja momin kanssa pedikyyrissä. Synttäripäivänä syötiin jäätelökakkua ja puhalsin oikeen kynttilätkin. Sitten katsoin vähän Sherlockia netflixistä.. ja oli niin ihanaa. Mulla ei koskaan tunnu olevan aikaa vaan istua ja kattoa netflixiä mutta nyt sain ihan luvan kanssa löhöillä, ja nautin niin paljon. Ketään ei varmaan kiinnosta haha, mutta mulle se oli iso piristys. :D
Ja heti seuraavana päivänä lähdettiin uintijoukkueen kanssa kauden ekoihin kisoihin St. Georgeen, jossa vietettiin sitten melkein koko viikonloppu. Oli niin kiva reissu, St. George oli kaunis, ja kisatkin meni munkin osalta paremmin kuin odotin. Missään kärjessä ei olla, mutta ei tarvikaan. :)
I love these two <3
Elämämme pähkinänkuoressa.
Tunnelma kisoissa oli huikea, kaikki hurrasi omiaan ja sellanen kisafiilis välitty tosi voimakkaasti. Vaikka jännitinkin tosi kovasti, ei se loppujen lopuksi ollut niin hirveää. Ja mie itse uin vain kolmessa tapahtumassa, kahdesti 50 yard freestyle ja sitten 100 yard breaststroke, joten loppujen lopuksi itse altaassa ei hirveästi vietetty aikaa.
Maisemat oli niin ihanat, taidan toitottaa tätä jokaisessa postauksessa mutta ihan totta, täällä on vain niin kaunista. St. George on siis ihan Utahin eteläisessä osassa, ja oli hienoa vaan istua bussissa ja ajaa "Utahin läpi" ja katsella maisemia. Vaikka pimeä tuli nopeasti, eikä sitten enää nähnyt mitään.. heh.
Paluumatkalla pysähdyttiin katsomaan, kun meidän koulun lentopallojoukkue kisasi osavaltion mestaruudesta, ja mehän se loppujen lopuksi vietiin! Hyvät oli fiilikset, ja jotain oikeasti ymmärsinkin pelistä, toisinkuin ja jenkkifutiksessa... :D
Pakko vielä esitellä tällainen ihana paketti jonka sain Annilta syntymäpäiväksi. <3 Jenkkipurkkaa oli niin ikävä, täällä ei oikein ksylitolipurkka oo kuuluisaa, sitä ksylitolia on korkeintaan sellanen muutama prosentti lisättynä, harvoin ollenkaan. Joten nyt hampaatkin pysyy ehkä suussa. Ja shoutout vielä mun villasukille, jotka olin unohtanut Annille kesällä ja jotka Anni mulle lähetti tänne, ihana haha. Nytkin on jalassa. :) Ja tottakai kuvasta paljastuva elokuva yksinkertaisesti pelasti mun joulun. No words needed.
Että sellaisia täällä on viimeaikoina tapahtunut. Lisäksi olen:
- hajottanut mun puhelimen näytön... (se tippui mun taskusta)
- ostanut talvivaatteita (täällä on viimein kylmä!)
- tehnyt lättyjä
- kaivannut iskää isänpäivänä
- puhunut suomea ex missionarylle
- puhunut huonoa saksaa mun kaverin vanhemmille
- nähnyt peuran (ja sitten jahdannut sitä hautausmaan halki)
- syönyt sushia ensi kertaa sitten Suomen! maailman parasta
- syönyt puuroa
- ajatellut selvästikin paljon ruokaa
- oppinut valssia
- surrut maailmalla tapahtuvia kauheuksia
- itkenyt
- nauranut
- ollut onnellinen.
Toivotan teille, rakkaat ihmiset, sielukkaita marraskuun päiviä.
- Aino
"Don't let the fear of what could happen make nothing happen."
