Nyt se on ohi.
Tai no siis viikko sitten...
Uinti nimittäin: reilut 4 kuukautta, 5-6 päivää viikossa, 2-3h päivässä. 8 kisat, joista viimeinen, Region Championship, oli viikko sitten perjantaina. Viime viikko oli siis mun ensimmäinen swim-free viikko pitkään aikaan, ja oon kieltämättä nauttinut, mutta keskiviikon kohdalla alko jo vähän haluttaa takaisin altaaseen, mitä en ois kyllä näin pian uskonut tapahtuvan, haha. En oikein tiä mitä tällä ylimääräisellä ajalla oikein tekisi, mullahan on oikeasti vapaa-aikaa?!
Aattelin että voisin nyt vähän kertoa millainen kokemus tää sitten loppujen lopuksi oli.
Ensinnäkin, täällä otetaan nää school sportit aika tosissaan. Joukkueisiin on yleensä try-outsit, joiden kautta sitte valikoidaan tiimit, mutta muun muassa uintijoukkueeseen yleensä otetaan kuka vaan haluaa, koska se ei ole samalla tavalla joukkuelaji kuin vaikka koripallo. Tää oli tietenkin hyviä uutisia mulle koska mulla ei ollut kyllä ei mitään hajua mihin soppaan olin menny taas mukaan.
Halusin kovasti alottaa jonkun lajin vaihdossa ollessani, mutta mielessä ei kyllä ollut ihan ensimmäisenä uinti. Mutta parin mutkan kautta päädyin sitten jotenkin sinne altaaseen. Syyslajeja meidän koulussa oli tennis, cross country, jenkkifutis, lentopallo, jalkapallo ja poikien golf. Niistä olin miettiny tennistä (vaikka kokemusta siitäkin lajista melkolailla nolla haha), mutta se meni niin vaikeaksi päästä mukaan että päätin sitten kokeilla uintia, jossa harkat alko jo syyskuussa vaikka se olikin talvilaji.
Kausi alkoi sitten dryland- harkoilla, eli kuntoiltiin koulun jälkeen yleisurheilukentällä. Syyskuun puolenvälin tienoilla sitten siirryttiin altaaseen. Ekoina päivinä mua ja muutamaa muuta vasta-alkajaa opetettin ihan perusteista lähtien: käytiin läpi eri uintityylit ja hengitystekniikkaa, potkiminen ja seinä-liu'ut (anteeksi mun suomenkielinen uintisanasto on ihan kauheaa mutta yritän nyt kääntää nää mahdollisimman hyvin). Siitä sitten pikkuhiljaa kehityttiin. Ekat pari kuukautta oli aika kamalia, kun kunto oli mitä oli ja varsinkin hengittäminen uidessa tuntui niin vaikealta. Toisinaan ei kyllä yhtään ollut motivaatiota raahata itseään päivä toisen jälkeen sinne altaalle, mutta menin kuitenkin. Joskus mietin, että selviääkö tästä edes hengissä, haha.
Mutta ajan kuluessa uinti kävi aina helpommaksi, ja kunto kasvoi kyllä selvästi. Meidän harkat siis toimi niin, että me mentiin meille jaettuihin ratoihin (lane), yleensä 4-6 yhdessä, ja uitiin circle-swim eli oikeaa puolta mennessä ja vasenta tullessa takaisin. Aluksi lämmiteltiin uimalla vähän aikaa rauhallisesti ja sitten meille annettiin meidän workout jota sitten tehtiin yleensä lopun aikaa. Harjoituksia oli monenlaisia, mutta yleensä erilaisia drillejä eli tekniikkaharjoituksia. Joinain päivinä harjoiteltiin eri uintityylejä (vapaa, rinta-, selkä- ja perhosuinti) ja joinain päiviä oli vain vapaatyyliä ja uitiin kestävyyttä ja toisina päivinä sprintattiin. Pisin matka, jonka uin oli 1 maili eli noin 1,6 km, joka kesti noin 22 minuuttia. Oli niin hienoa huomata että kaikki ne tunnit altaassa merkitsi jotain.
Mun lempityylejä on vapaa ja rintauinti, joita sitten suurimmaksi osaksi uin kisoissakin. Yleensä osallistuin 50 jaardin vapaauintiin ja 100 jaardin rintauintiin, ja lisäksi pariin viestiin. Vaikken koskaan tietenkään ollut joukkueen kärkiuimareita, kehityin kyllä paljon enemmän kuin aattelin. Ei sillä, että se hirveästi sanoisi ei-uimarille, mutta mun 50 freestyle tiputin noin sekunnin ja rintauinnista viisi sekuntia. Joka tietenkin kuulostaa pieneltä mutta olin itse iloinen. Paras 50free aika oli 29:84 sekuntia ja 100 rintauinti jotain 1min 30s.
Kisoissa joukkue menestyy pisteiden perusteella, jotka lasketaan jokaisen yksilön suorituksista. Pisteitä saa tosin vaan muutama nopein jokaisesta kategoriasta kisojen koosta riippuen, eli uinti tavallaan on joukkuelaji ja yksilölaji yhtä aikaa.
Vaikka välillä vihasin tätä lajia tulisesti, loppujen lopuksi rakastuin uintiin ja siitä tuli tosi tärkeä osa mun elämää täällä. Totuin kloorin kuivattamaan ihoon ja hiuksiin, siihen iänikuiseen kloorinhajuun joka seurasi kaikkialle ja jota ei koskaan saanut täysin peitettyä, uimalakkeihin, liian pieniin kisauimapukuihin, isoon ruokahaluun heh, klooriveden makuun... Uinti oli se juttu joka piti järjissään, ja sanonnaksi muodostuikin että "swim cures everything". Ja tää pätee varmasti mihin tahansa muuhunkin liikuntaan. Niinä päivinä kun jostain syystä ei mennyt niin hyvin, uinti vei ajatukset muualle.
Ja vaikka kuulostaa nyt kliseiseltä, opin niin paljon muutakin kuin vain uimaan. Opin uskomaan itseeni ja ylittämään omat rajani. Opin, että pystyn paljon enempään kuin mitä luulen, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niin monta kertaa yllätin itseni selviämällä vaikeasta setistä harkoissa tai tiputtamalla aikaa kisoissa. Kisat stressasi mua kyllä aika paljon, vaikka yritin muistuttaa ettei niillä tuloksilla ollut mulle väliä, kun en kuitenkaan mikään pisteidenkalastaja meidän joukkueessa ollut. Mutta kai se sitten kasvatti tällasen hermoraunion luonnetta vähän, haha, mutta kisoja en kyllä kaipaa.
Komppaan tässä varmaan jokaista vaihtariblogia, mutta minäkin oon sitä mieltä, että hyvä vinkki vaihtarille on liittyä johonkin joukkueeseen! Ei tarvitse välttämättä olla urheilujoukkue, jos ei siitä tykkää, mutta ihan mikä vaan yhteisöllinen juttu. Koulun erilaiset klubit, bändi, orkesteri, yearbook, koulun lehti, teatteri, matikkakerho... pointti on että saa tekemistä ja ihmisiä ympärille. Ei uinnissa olisi ollut mitään ideaa jos ei olis ollut siinä joukkueessa, ollut osa jotain itseä suurempaa.
Meidän uintijoukkueessa aloitti noin 50 ihmistä, lopussa jäljellä oli noin 40, joten sellasta hirveän intiimiä perhe-suhdetta meille ei koskaan syntynyt, mutta kyllä siinä selvästi oli sellainen vahva me-henki mukana. Ja kyllä mulla on niitä nyt jo ikävä, onneksi ensi perjantaina pääsen toivottavasti seuraamaan kun joukkueen parhaat kilpailee osavaltion kisoissa, ja kauden päättäjäiset on vielä kai tulossa.
Oon tosi onnellinen tästä kokemuksesta, ja nyt voin suunnata kohti uusia juttuja :)
Kaikkea hyvää, rakkaat lukijat
- Aino
"Your body can stand almost anything. It's your mind you have to convince."
