tiistai 14. kesäkuuta 2016

Kun tänään lähden

Se päivä koittaa taas

Kun pitää lähteä.
Samoin kuin Suomesta lähtiessä, en voi ymmärtää tämän lopullisuutta.
Samoin kuin Suomessa, en haluakaan. 
Kuvittelin tämän lähtemisen paljon tunteellisemmaksi, mutta oikeastaan
tuntuu ihan levolliselta.



307 päivää.
Elämäni paras vuosi. 
Tämä vuosi antoi enemmän kuin sanat voivat sanoa.
Antoi kokemuksia, opetti utahista, ihmisistä ja itsestä
Niin paha olla että vatsaan koski
Nauratti niin paljon että sattui vielä enemmän
Rakastin niin että vatsa meni solmuun
Pelkäsin yhtä paljon
Kaipasin
Epäröin
Toteutin unelmia, 
sain unohtumattomia muistoja, jotka säilytän sydämessäni aina.

Tänä vuonna olin elossa

enemmän kuin koskaan.


Elä elämä sua varten
älä niiden pienimielisten mieliksi, 
jotka ei itse osaa nähdä sinne elämän ytimeen
vaan elää siinä kuorella
joiden unelmat ovat kuolleet koska ne eivät 
tee asioille mitään.


Sun elämä on sun ikioma. Siitä voi tulla mitä vaan.
Aloita nyt. 
(Kliseevaroitus)
Millainen olisi täydellinen versio sinusta ja elämästäsi? 
Sinä olet se versio, 
pitää vain uskoa.
Älä lykkää asioita tulevaisuuteen
ennen kuin huomaat, se on tänään, ja sitten eilen, ja sitten 
on myöhäistä.

Sinusta voi tulla ihan mitä vaan. 


"She saw every ending as a new beginning"

Ei surra ystävät, elämä vie uusiin seikkailuihin
Olen äärettömän kiitollinen tästä vaihtovuodesta, 
niistä ihmisistä, jotka tapasin
niistä ihmisistä, jotka olivat tukena Suomessa. 
Olen ehkä maailman onnekkain ihminen.


Sanoin viimeksi että voin vain toivoa, että olisin valmis lähtemään sitten 14. päivä.
En tiedä, voinko koskaan olla valmis.
Kuten ihana Elli sanoi:
vaikka mitä tekisin, asiat tulevat jäämään kesken, epävalmiiksi

Eihän 10 kuukauden aikana saatuja ystäviä/perhettä/kotia/elämää voi vaan "saattaa päätökseen" 
Elämää kun on yllättävän vaikea saattaa päätökseen.


Mutta "epävalmiudesta" huolimatta tuntuu hyvältä sulkea tämä ovi 
koska edessä on uusi
Tiesin tänne tullessani, että päivät ovat rajatut.
Lähden onnellisena, tuntuu että tämä vuosi antoi kaiken mitä sillä oli antaa.
Ihana päästä kotiin; siellä odottavat uudet Suomi-seikkailut, rakkaat ystävät ja sukulaiset,
ja tietenkin oma koira<3

Lähteminen on tietyllä tavalla koukuttavaa. 
Se tunne kun jättää kaiken taakseen,
menee jonnekin ihan muualle 
ei saa katsoa taakse ihan heti, 
ehkä myöhemmin.





Kittilä, mie tulen kotia!

-Aino 

"Don't ask what the world needs. Ask what makes you come alive and go do it. What the world needs is people who have come alive."
- H. Thurman -

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

National Parks


Viime postauksessa mainitsin, että mun perhe oli tulossa tänne pian. Kävi kuitenkin niin että iskältä piti yllättäen leikata umpilisäke, joten lähtöä piti sitten siirtää ja meidän roadtrip-suunnitelmat peruutettiin siltä erää. Onneksi saatiin uusi lento heille tiistaiksi (ylihuomenna!) ja tällä kertaa he toivottavasti ihan oikeasti pääsevät koneeseen asti.

Kun porukat ei sitten olleetkaan täällä viime viikonloppuna, lähdin spontaanisti Etelä-Utahin reissulle Ainoan ja Annan ja heidän vaihtarijärjestön (PAX) kanssa.
Oli tosi upea reissu - nähtiin Grand Canyon, Bryce Canyon sekä mun suosikkini Zion.


#murica


Grand Canyonille jonottaessa





Jonna från Sverige




Zion National Park




Astetta kapeampi hike edessä





Hiking in the river


- Aino