September days

Viikko vierähti hujauksessa ja kuukausikin vaihtui! Hullua, että mennään jo syyskuussa. Nyt aattelin yrittää saada tänne blogin puolellekin vähän tuotua elämää! 

Eli mulle kuuluu edelleenkin hyvää, pikkuhiljaa tää paikka alkaa tuntua kodilta. Koulun myötä arki iski ihan kunnolla, läksyjä tulee ihan kiitettävästi ja monenlaista juttua ja lappua on pitänyt kiikuttaa ees taas (nää tosiaan haluaa kaikki allekirjotuksilla ja jokaisella tunnilla säännöt annetaan erikseen allekirjoitettavaksi..), että arkipäivät ovat olleet aika kiireisiä. Ysiltä olen useimmiten (ainakin henkisesti) valmis nukkumaan, kun koulu tosiaan alkaa mukavasti 7:30. Hehe. Ei naurata. 

Oltiin viikko sitten yhden yön reissulla Blue Lake:llä, koska mun piti saada mun Scuba diving-sukellukset tehtyä. Kyllä aivan oikein, sain täällä tilaisuuden käydä laitesukelluskurssin mun hostperheen kanssa! Olin siitä ihan kauhean innoissani, sukellus kun on ollut mun lifetime bucket listillä jo kauan. Kyllähän siinä vähän innostuspisut meinasi päästä kun tästä kuulin!

Kurssi koostui oppitunneista ja harjoittelusta uima-hallissa, ja lopuksi 4 oikeasta avoimen veden sukelluksesta. Olihan siinä paljon muistettavaa ja kaikenlaisia riskejä keuhkolaajentumasta happimyrkytykseen, mutta ajan kanssa laitteiden kanssa sähläys alkoi luonnistua vaan paremmin. Lisäksi englanninkielinen opetus molekyylitason tapahtumista ihmiskehossa oli paikoin hieman väsyttävää, mutta selvisin silti! Vielä mun pitää tehdä kirjallinen testi, ja sitten olen virallisesti sertifoitu! (suomea?)

Näkymät tuolla oli aivan huikeat. Blue Lake on Wendover nimisen kaupungin lähellä, aivan Nevadan ja Utahin rajalla oleva järvi. Siinä kun autolla ajettiin, ikkunasta näkyi vain vuoria ja puutonta, kuivaa tasankoa. Tuli mieleen ihan villin lännen elokuvat, haha. Oltiin yö asuntovaunussa, ja siinä ku katoin asuttamatonta luontoa kaikkialla ympärillä ajattelin vaan, että tämän paikan haluan muistaa aina. Illalla taivaalle nousi täysikuu ja aamulla heräsin katsomaan auringonnousua. Oli kyllä ihan unohtumaton kokemus, ja tunsin itseni niin onnekkaaksi.

Nimestään huolimatta Blue Lake ei ollut kovin sininen (ainakaan pinnan alla). Näkyvyys siellä on tosi huono, eikä paljoa ollut mitään nähtävää, kalat oli lähinnä ahvenia :D No, ideana oli kuitenkin opetella sukeltamista ja siihen Blue Lake riitti. :)

Hiukan oli myös kuuma yli 30°C lämmössä vetää noi kamppeet päälle... kyllä oli ihana päästä viimein veteen, hah. Tuo alue on ennen ollut The Great Salt Lake:n pohjaa, eli toisin sanoen toi valkea on suolaa. Joka puolella oli suolaa. :D

Ei ole suolasta puutetta.

Eli koulua on takana nyt kolmatta viikkoa. Ylipäätään oon tykännyt kovasti koulusta. Se on mahdollisuus nähdä kavereita, oppia kieltä ja uusia asioita tunneilla ja senhän ympärille arki täälläkin rakentuu. (Mulla ei järkytyksekseni ole mitään järkeviä kuvia koulusta joten saatte ihastella joitain random-otoksia..) On ollut kyllä hyvä saada vähän ajateltavaa vaikkakin sitten matikan muodossa. Kun täällä pitää itsensä kiireisenä, ei ehdi ajatella kotia tai sitä faktaa, että oikeasti asustaa ihan tuntemattomassa perheessä ihan toisessa maassa eikä ole yhtään perillä siitä mitä Suomessa tapahtuu. Oho, nyt ajattelin sitä kyllä. Hups.

  Täällä kouluhenki on ihan tosi tärkeä juttu, kouluilla on maskotit, omat hurraukset, värit ja iskulauseet. Mun koulu on siis Bountiful High School, ja meidän värit on punainen, valkoinen ja harmaa. Olin pari viikkoa sitten mun ekassa jenkkifutispelissä, ja sillä kertaa kaikkien oli määrä pukeutua valkeaan (voiko noin sanoa?). Hurraus oli kovaa ja cheerleaderit teki jos millasia temppuja, mutta itse pelistä en ymmärtänyt mitään ja lopulta hävittiinkin murskahäviö... Täällä innolla ootetaan kahden viikon päästä pelattavaa homecoming-peliä, koska se on meidän "viholliskoulua", Woods Crossia vastaan.

On kyllä asioita, jotka myös ärsyttää. Täällä ei anneta yhtään niin paljoa vapauksia oppilaille, kun Suomessa, vaan holhotaan paljon enemmän ja kaikesta pisteytetään ja kirjataan ylös. Suomessa annetaan oppilaille selvästi enemmän vastuuta ja luottamusta. 

Kouluruoasta sen verran, että ei ole kovin terveellistä. :D Tää ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään. Yleensä teen kotilounaan, koska se on helppoa ja tällä perheellä on ollut tapana tehdä niin myös veljen kanssa. Ja saa vähän päättää, mitä suuhun laittaa. :) 

Nämä maisemat saa mut niin onnelliseksi.

First S'mores!

Eikä, telkusta tuli dokumentti tundra-luonnosta, ja kyllähän siellä porot, tunturit ja lappimaisemat vilahti Suomestakin! Ja talvisotaakin kuvattiin ja siitä kerrottiin. Hostiskän kanssa katottiin, ja tuli semmonen ihanan lämmin ja levollinen olo, kun näki tutunnäköistä luontoa. Olin niin ylpeä kun sain sanoa, että tuolta meillä näyttää ihan oikeasti.

Nyt ruokakuvahyökkäys:

Käytiin tällaisessa periamerikkalaisessa jäätelöbaarissa, just sellaisessa vanhanaikaisessa diner-tyylisessä. Tilasin sitten vähän oreo-jätskiä, ja tällanen pönttö tuotiin nenän eteen. :D Olihan se hyvää, mutta jaksoin syödä ehkä 1/4.

Jee tein näille makaronilaatikkoa! Tykkäsivät kuulemma, mutta ite taisin syödä eniten. XD

Näin asiasta toiseen, ootan kovin innolla syksyä! Oon kova syksyihminen, ja vielä enemmän oon innoissani Halloweenista! Täällä sitä tosiaan juhlitaan ihan kunnolla, ja nyt jo kaupoista löytää vaikka mitä aiheeseen liittyen. Mm. Halloween-oreot ovat jo löytäneet tiensä meidän kaappiin.

Vielä täällä ei ole kovin viileää, mutta pikku hiljaa taitaa alkaa viiletä. Enää ei ole kuin vähän yli 20°C päivisin, jee! :D Ja ehkä se ruskakin tänne joskus alkaa saapua.

Okei hyi nyt tuli sekotettua kamera- ja kännykkäkuvia, ja kuvat hyppii missä sattuu. En oikein vieläkään osaa tätä bloggaamista, mutta yritän parhaani, hehe.

Kuulumisiin ihanat ihmiset♥ 

- Aino