Homecoming and me trying to survive in a pool

Hei kaikki ihanat<3

Arvatkaa mitä, oon e l o s s a! Tässä nyt vähän pääsi vierehtämään pitempi tovi kun oli tarkoitus (nyt on jo lokakuu?!?!), mutta nyt viimein löysin aikaa istua ja kirjoittaa Teille (moi äiti).

Ensinnäkin, pinnalla on nyt sellainen juttu kuin uintijoukkue! Tiesin jo aiemmin että haluan mun vuoden aikana kokeilla jotain lajia ja liittyä mahdollisesti joukkueeseen. Alunperin olin päättänyt että liittyisin meidän koulun tennisjoukkueeseen, ja jo kesällä hostmom laittoi valmentajalle sähköpostia ja olin tosi innoissani tästä mahdollisuudesta kokeilla uutta lajia. Mutta kun tänne tulin niin ei se ihan onnistunutkaan - koutsi ei vastannut mun sähköposteihin enkä ihan päässyt kärryille joukkueen harkoista (jotka olivat jo meneillään mun tullessa tänne), mikä mua harmitti kovasti - tunsin epäonnistuneeni. Mutta sitten kuulin uintijoukkueesta, jonka kausi olisi talvella, ja alun epäröinnin jälkeen päätin että käyhän se tämäkin! Aluksi tuntui haikealta hylätä mun "suuret tennissuunnitelmat", mutta tämä on taas hyvä esimerkki siitä, kuinka elämä aina menee eri lailla kuin sen suunnittelee - joten ei kannata oikeasti odottaa mitään. :)

Kolme viikkoa ollaan kutakuinkin nyt oltu altaassa, ja onhan se rankkaa mutta kaiken sen arvoista! Oon ihan rapakunnossa, enkä pysty pidättämään mun hengitystä kun sen tasan kaksi sekuntia ja kun koutsi laitto uimaan 10x100yr niin ei paljoa naurattanut... mutta en onneksi ole ihan ainoa alottelija ja me amatöörit tsempataan aina toisiamme. Harkat meillä on joka päivä koulun jälkeen sellaiset pari tuntia. Ensimmäiset kisat on marraskuussa, ja kyllä jännittää mutta tiedän ettei mun kannata ottaa tätä liian vakavasti, vaan teen parhaani ja se toivottavasti riittää.

Mutta sitten: Homecoming!

Homecoming- viikko oli meidän koulussa syyskuun kolmas viikko, ja se on sellainen teemaviikko, jossa joka päivä oli jotain tapahtumaa. Perjantaina oli homecoming-jenkkifutispeli ja lauantaina itse homecoming-tanssit. Mulla ei ollut hirveen kovat odotukset tosta tapahtumasta yksinkertaisesti siksi etten oikein ehtinyt edes ajatella koko asiaa ennen kuin se sitten olikin jo edessä. Mutta oli kyllä tosi hauskaa, pelissä meidän koulu otti murskavoiton, meidän yleisö oli ihan villinä ja hurrattiin ihan jatkuvasti niitä meidän outoja hurrauksia. En oikeasti edes tiedä mitä niissä sanotaan, yhdestä oon ihan varma että ne vaan sanoo "Agatzuwanga", mutta vedän vaan mukana kurkku suorana hehe. Väliajalla esiinty tanssijoukkue, cheerleaderit ja koulun marssiorkesteri (suomennos?), ja lopuksi kaikki heitti babypowderia ilmaan ja oltiin ihan valkoisia sitten toisella puoliskolla. Pelin huipensi ilotulitukset, ja tässä vaiheessa mulle tuli sellanen oudon levollinen olo - että vaikka onkin nin randomia että oon täällä ihan oudoilla mailla niin tää on just se paikka missä mun nyt kuuluukin olla. 

Minä ja espanjalainen vaihtari  twinning on Twin day! Myös tollanen jäätävä kuvakollaasi oli tehty aulan seinälle Homecomingin kunniaksi. Nää näkee kyllä niin paljon vaivaa kaikessa!

Yllätyin totaalisesti, kun pari viikkoa ennen tansseja yksi mun kaveri Jackson kysyi mua parikseen homecomingiin. Olin niin innoissani! Itse tanssit oli ihan kivat, ei mitkään tajunnanräjäyttävät mutta tykkäsin tosi paljon meidän ryhmästä, ja Jackson on ihan hupputyyppi. Käytiin päivällä trampoliiniparkissa meidän ryhmän kanssa ja sitten ennen tansseja mentiin Salt Lake Cityn lähelle syömään kiinalaiseen, ja sitten mentiin koululle tansseihin.

Maalit naamassa ja valmiina kannustamaan kotijoukkuetta!

Mutta mitä mulle kuuluu muuten? Hyvää. Ei mulla ole vieläkään tullut sellaista oikeaa ikävää Suomea kohtaan. Kyllä se sieltä varmasti tulee mutta so far so good, ja nautin kyllä tosi paljon elämästä tällä hetkellä. Vaikka arkipäivät rullaa ihan kuin suomessakin, niin silti ne on ne arjen pienet jutut jotka hymyilyttää. Ja kuten Texasissa vuottaan viettävä Anna kirjoitti niin hyvin blogissaan, niin täällä on jotenkin helpompi elää hetkessä. Etenen päivä  ja viikko kerrallaan, koska en tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. Ja jotkut päivät vaan vaatii paljon energiaa, kun joskus tuntuu että on pelkkää selviämistä. Joskus koulu vaan ottaa päähän, ihmiset ottaa päähän, uinti ottaa päähän, oma naama ottaa päähän, ja siinä vaiheessa astuu kuvaan pelastava peanut butter ja kaikki tietää miten tarina jatkuu siitä... Mutta ne päivät on harvassa ja yleisesti ottaen mulla menee oikein hyvin.

Football view! Ei valittamista maisemissa.

Tanssien jälkeen mentiin frozen yoghurtille... oli hyvää. Saatan olla hieman koukussa. Eli kaikkia makuja vaan mitä haluaa ja päälle mitä haluat ja sitten punnitset ja syömään. Kuvassa mm. maut red velvet batter, coconut ja cheesecake. Joo hehe vähän tekis mieli nyt.

Välillä on ollut vaikeuksia kommunikoinnissa kun täydellisesti kuvailevat termit "pappa betalar", "miten meni noin omasta mielestä", "5/5" jutut ei ihan avaudu täällä... XD ihan tosissani näitä on multa meinannut tulla ja lisäksi muita ruotsalaisia ilmauksia kuten "Vad gor du", haha. Ja ranskantunneilla mulla on niin hauskaa, kun sana "testi" kuulostaa ranskaksi ihan kuin "Antero", joten aina kun otetaan anteroita niin yksikseni nauran siellä. Nyt kuulostaa kyllä säälittävältä. Pitäs varmaan kirjottaa tätä blogia joskus muulloin kun perjantai-iltana parin jenkkikeksin jälkeen. 

Löysin jotain kuvia aikojen takaa, mun tähän asti viimeisimmältä haikilta. Taisi jäädä syksyn viimeiseksi :(. Mutta maisemat oli kyllä jakamisen arvoiset taas, joten miksipä en muutamaa kuvaa tähän lätkäisisi.

School lunch! Oon viimeaikoina syönyt ihan koululounasta (koska en jaksa herätä tarpeeksi aikaisin että jaksaisin mitään alkaa väsäämään), ja olen kyllä positiivisesti yllättynyt, kun löytyi sieltä salaattikin! Ja kyllä mulle ihan pizzakin maistuu rehellisesti silloin tällöin, en tiedä mutta näiden pizza täällä on vaan niin hyvää! Se on ylittäny kaikki mun odotukset :D haha mikä tämä pizza-avautuminen nyt oli taas 

Rakkaus=peanutbutter. Tarviin apua. Oisko täällä jossain Anonyymit PBholistit?

Kuva on hieman huonolaatuinen, mutta tää oli ihan sika jännä hetki! Leikkasin nurmikkoa ja näin käärmeen, kerroin isälle ja se nappas sen mun kädelle. :D Olin ihan varma että se puris mun sormet irti mutta siinä se vaan luikerteli haha. (äiti se oli myrkytön käärme!)

Nää tykkää kovasti Halloweenista. Kaupat on ihan täynnä kaikkea aiheeseen liittyvää ja karkkiosastot on ihan naurettavia - mua ei kannata päästää sinne ostoksille nyt vähään aikaan, meinaan sen verran houkutuksia. Ja nää myy myös esimerkiksi Halloween- muroja kaiken muun mahdollisen mukana. 

Syksyn tunnelmia meidän etuovelta. 

Auringonlasku #836462

Tällainen hieman hämärä kuva, mutta mun yritys tallentaa se blood super moon eclipse mikä nyt lieneekään. Ei mikään hirveän erikoinen näky mutta oli se aika jännästi sillä lailla hämärän punainen. Kuvissa näyttää kyllä paljon kirkkaammalta mitä paljaalle silmälle, heh heh. 

Mun täytyisi varmaan oikeasti kirjoittaa useammin, tuli taas niin sekavaa juttua että... Mutta välillä tuntuu että mun elämä oikeasti koostuu vain uinnista, koulusta, läksyistä ja nukkumisesta. Hyvä että ehdin vastata snäppeihin ja viesteihin illalla. Mutta onneksi viikonloppuisin ehtii tekemään vähän muutakin.

Kauniita syyspäiviä sinne Suomeen ja myöskin mun vaihtarikamuille eri puolilla Amerikkaa. Koittakaa jaksaa näitä mun outoja postausvirityksiä, suurin osa kuvista on puhelimesta ihan vain koska en ole hirveän ahkerasti tota järkkäriä käyttänyt.

Until next time,

-Aino 

"For unless one is able to live fully in the present, the future is a hoax. There is no point whatever in making plans for a future which you will never be able to enjoy. When your plans mature, you will still be living for some other future beyond. You will never, never be able to sit back with full contentment and say, "Now, I've arrived!" Your entire education has deprived you of this capacity because it was preparing you for the future, instead of showing you how to be alive now."

- Alan Watts